Viiden tähden minä – mitä voin oppia itsemyötätunnosta?

Suvi VainioHenkinen hyvinvointi, StressiLeave a Comment

Kuinka usein pysähdyt kuuntelemaan sisäistä ääntäsi? Tiedostatko, millainen se on? Kuiskuttaako korvaasi soimaava hirviö, jonka tahdissa piiskaat itseäsi vai huokuuko sisältäsi lempeys, jonka avulla virittäydyt päiviesi haasteisiin avoimuudella?

Mitä on itsemyötätunto?

Yrittäessäni ymmärtää itsemyötätuntoa, aloitan pilkkomalla sen osiin. Mieleeni tulvii seuraavia sanoja: hyväksyntä, inhimillisyys, haavoittuvuus, keskeneräisyys, häpeä, avoimuus ja lempeys. Kuulostaa aivan simppeleiltä sanoilta, jotka niin usein yhdistetään onnellisuuden kokemiseen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta onko se sitä? Usein puhuttaessa myötätunnosta, ajattelemme myötätuntoista suhtautumista ja toimintaa toisiamme kohtaan. Ja usein juuri se on simppeliä. Jostain syystä unohdamme kuitenkin itsemme ja kadotamme yhteyden omaan erinomaisuuteemme.

Sanatarkasti itsemyötätunto on määritelty kyvyksi vastata omiin epäonnistumisiin, vikoihin ja vaikeuksiin pikemmin ystävällisyydellä ja avoimuudella, kuin kritiikillä. On kuitenkin niin paljon helpompi lohduttaa ja antaa anteeksi toiselle. Miksi on niin vaikea tuntea empatiaa omaa itseään kohtaan?

Miksi soimaamme itseämme?

Tunnistan teeman vahvasti ja olen pohtinut sitä, mikä saa meidät upoksiin negatiiviseen itsesyyttelyn suohon. Vaikka itseluottamukseni on vahvojen tukipilarien mukaan rakennettu ja reflektoin jatkuvasti itseäni ja tuntemuksiani, on itsensä soimaaminen aivan arkipäiväistä –ja niin turhaa!

Ensinnäkin, emootiot ja kognitiot pitelevät toisiaan tiukasti kädestä. Luomme merkityksiä ja selityksiä omalle toiminnallemme, mikä taas vaikuttaa tuleviin päätöksiimme ja herättää tunteita. Kognitiomme yrittävät prosessinomaisesti sekä ymmärtää, että yksinkertaistaa eri konteksteja ja itsellemme asetettuja vaatimuksia. Usein tämä tulkinta vääristyy. Vertailemme itseämme toisiin ja pohdimme omaa riittävyyttämme.

Toiseksi, se, panemmeko epäonnistumisemme sisäisten, pysyvien ja ei-kontrolloitavissa olevien ominaisuuksiemme joukkoon, vai pidämmekö epäonnistumistamme ulkoisista, tilapäisistä ja kontrolloitavissa olevista seikoista johtuvana, muokkaa minäkuvaamme yhä uudelleen ja vaikuttaa myös pystyvyyden tunteeseemme. Minäeroteorian mukaan ihminen voi kokea surua ja riittämättömyyden tunnetta, kun koettu ero oman todellisen ja ihanneminän välillä on suuri.

Kolmanneksi, riittämättömyyden kokemus yhdessä ahdistuksen kanssa voi sumentaa ajatuksia ja lamaannuttaa nopeasti. Pian voi huomata olevansa ”ahdistunut siitä, että on ahdistunut”. Tutkitusti negatiiviset asiat muistetaan helpommin kuin positiiviset ja niihin on tavallista jumittua. Negatiivisten tuntemusten kierre on valmis.

Onkin tutkittu, että käytämme 47 % valveillaolon ajastamme siihen, että olemme kirjaimellisesti hukkuneita ajatuksiimme, emmekä keskity nykyhetkeen. Kaikki se, mikä ei juuri nyt ole läsnä, on tunkeutunut mentaaliseen tilaamme, eivätkä ajattelemamme asiat liity käsillä olevaan tilanteeseen millään tavalla. Matthew A. Killingsworthin mukaan se, kuinka usein mielemme alkaa harhailla, ja minne mielemme menee, ennustaa onnellisuuttamme itse asiassa paremmin kuin aktiviteetit, joihin osallistumme. Todella yllättävää!

Itsemyötätuntoa voi harjoitella

Tiedän, että itsemyötätuntoisuus ja omien ajatusten lempeä tarkkailu auttavat lisäämään tietoisuutta omasta toimintavapaudesta, parantavat uskoa omaan pystyvyyteen sekä tietenkin voimistavat itseluottamusta ja hallinnan tunnetta. Siksi on todella helpottavaa tietää, ettei itsemyötätunto ole kiveen hakattu ominaisuus, vaan sitä voi myös harjoitella. Eräs tapa harjoitteluun on mindfulness, joka antaa mielelle luvan harhailla, mutta samaan aikaan nostaa mielenmaiseman uudenlaiselle tietoisuuden tasolle. Mindfulness pysäyttää. Mikä tekee hetkeen pysähtymisestä niin antoisaa, on se, että pysähtyminen antaa aikaa.

Itsemyötätunto saattaa kuulostaa itsekkäältä omaan napaan tuijottelulta, mutta sillä on positiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Se, kuinka näet itsesi, vaikuttaa myös siihen, kuinka koet muut ihmiset ympärilläsi. On pohdittu, että jopa paras ”self-help” -neuvo ei koskekaan oikeastaan itseäsi vaan ihmisiä ympärilläsi. Jos oletamme kohtaamistamme ihmisistämme lähtökohtaisesti huonoa, alamme etsiä heistä juuri näitä heikkouksia, jolloin itseään toteuttavan ennusteen lailla löydämmekin varmasti juuri ne huonot puolet. Sama toimii myös päinvastoin: kun luotamme toisiin ihmisiin ympärillämme ja uskomme heidän lähtökohtaiseen hyvyyteen, myös oma näkökulmamme muuttuu. Keskinäinen luottamus liittyy vahvasti onnellisuuden tasoon. Kun luo yhteyden itseensä, on se helpompi luoda myös muihin. Itsemyötätunto luo välittämistä myös itsesi ulkopuolelle.

Voit siis vaikuttaa siihen kuinka suurta ääntä hirviö sisälläsi pitää. Emme voi useinkaan muuttaa sitä mitä tapahtuu, mutta voimme muuttaa kokemustamme siitä.
 On tärkeää tunnistaa yhteinen inhimillisyys ja ymmärtää, että epätäydellisyyteen, epävarmuuteen ja riittämättömyyteen liittyvät tunteet ovatkin tosiasiassa yhteisesti jaettuja. Pysähdy ja hyväksy. Se, että tekee parhaansa ei ole sama asia kuin tehdä kaikkensa. Anna itsellesi täydet viisi tähteä.

Lähteitä

Kirjoittajasta

Reeta on sosiaalipsykologian opiskelija, joka on kiinnostunut vallan ulottuvuuksista, arvoista sekä asenteista, ja joka haluaa keksiä päräyttävän hienoja ratkaisuja ihmisten ongelmiin. Luottaa lempeyteen, laatuun ja intohimoon, ja inspiroituu valosta.

Reeta oli lokakuussa Diwellossa internship harjoittelujaksolla.

Share this Post

Kuka?

Suvi Vainio

Kauppatieteen maisteri, palvelumuotoilija ja sosiaalipsykologi, joka yhdistää psykologista ja käyttäytymistieteellistä tietoa hyvinvointiin ja organisaatioiden kehittämiseen. Brain-based coach. Auttaa organisaatioita kehittämään työntekijäkokemusta, kulttuuria, HR- ja johtamiskäytäntöjä ja johtamaan muutostil......

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.